Keskustelu
| arto kukkonen | Arvotaan seuraava painajainen | 11.1.2015 17.40 |
| Kun ihminen voi huonosti muttei niin huonosti että kykenee hakemaan apua, voisi kuvitella kaiken olevan hallinnassa mutta ei voi kuin täysin vahingossa. Se vahinko on fyysisen tai psyykkisen puolen ammattilainen, lääkäri, hoitaja tai joku muu joka käy työssään muunkin kuin tilinauhan vuoksi. Vanha totuus lääkäreiden kahdesta kastista "-> Toinen hoitaa potilaita ja asiakkaita -> Toinen hoitaa virkaansa" pitää paikkansa koko terveydenhuollon populaatiosta. On hitonmoinen painajainen jos saa "koko ketjun" kestävän EI HOITOA arvan. Ensin on lääkäri , psykiatri tai psykologi joka toteaa ettei loppuun ajetussa henkilössä ole päällisin puolin mitään havaittavaa problematiikkaa. Tämän jälkeen olisi kuitenkin mahdollista apua sen ja sen verran, siltä ja tältä mutta noro tai ebola pitää huolen että joudut perumaan ajan jota yrität siirtää myöhemmäksi. Tässä vaiheessa iskee henkilö, joka kirjoittaa tietoihisi ettet halua tulla sovittuna aikana etkä halua uutta aikaa. Kun yrität korjata tilannetta, arpaonni jatkuu jolloin te- keskuksen tai/ja sosiaalihuollon edustaja kiinnostuu omatoimisesta puuhastelusta, josta seuraa ongelmia parin A4 täydeltä. Putkea täydentää vertaistukihenkilösi joka pistää "tilannepäivityksesi" höystettynä jakoon. Näitä Ihmisisiä on oikeasti monta ja on oikeasti ihme että he ovat vielä elossa. Parhaimmillaanhan systeemit toimivat erittäin hienosti ja lähes kaikilla on kivaa. Jokaisen pitäisikin miettiä sitä tosiasiaa että omalla käytöksellään voi muuttaa arpajaisia eettisesti parempaan suuntaan. Jokainen tietää ettei tarvita kuin yksi" asiakaspalvelu kortilla" puhelu pilaamaan päivän. Moni ajattelee, miksei pilata "päivänpilaajien" päivä samalla kun omakin on pilalla. Voihan sitä pilatakin tapetit ja tunnelman mutta onko siitä vastaavaa hyötyä kun omalla vaikuttamisella voi mahdollistaa työpaikan jollekin, joka tekee työtään työn eikä tilinauhan vuoksi. |
||
| Leila | Re: Arvotaan seuraava painajainen | 6.3.2015 10.17 |
| Joo. Totta arvotaan seuraava painajainen. Sitä on jatkunut meitsillä aika pitkään. Kun luulee viimein koittavan sen "hyvän elämän" niin jopa huomaankin jo taas olevan kaulaani myöten suossa ja toivoisi että joku tuuppaisi vähän vielä syvemmälle. Joskus panee oikeen miettimään kuin joku voi surkutella kun ei saanutkaan sitä uutta mattoa tai sohfa kalustoa ikeasta. Kun tää miettii miten saisi nuoren ihmisen eläman ees jotenkin sujumaan tai jaksaako itse pitää pään kylmänä kun masennus painaa päälle. Julkkikset "kehuu" kuvalehdissä masennuksestaan joka kesti kaksiviikkoa tai jopa kaksi kuukautta !! Itsellä on totisesti käynyt muutaman kerran mielessä että panis hanskat naulaan ja luovuttais.... Sit kun oma lapsi sanoo että parempi kun hän ei ois enää olemassa sitten sitä huomaa alkavansa taistelemaan elämästä kun naaras tiikeri, sitä tekee kaikkensa lastensa eteen ja unohtaa omat huolensa. No seuraavaa arpaa odotellessa. |
||